Saamelainen kulttuuri Covid-19 pandemian aikana
Ijahis Idja -festivaali järjestettiin digitaalisesti koronapandemian vuoksi elokuussa 2020.
Saamelaisneuvosto käynnisti keväällä 2020 yhteistyössä Kansainvälisen saamelaiselokuvainstituutin, Saamelaisen taideneuvoston ja Norjan saamelaiskäräjien kanssa tutkimuksen, jossa tarkasteltiin miten Covid-19 pandemia vaikuttaa saamelaiseen kulttuurialaan Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Venäjällä. Aiemmin saadut palautteet saamelaiselta kulttuurialalta osoittivat, että on tarve kerätä tietoa siitä, miten pandemia vaikuttaa yksittäisiin kulttuurialan työntekijöihin ja laitoksiin, jotta saamelaisen kulttuuripolitiikan toimijat voivat organisoitua tarpeidensa mukaan. Saamelaisneuvosto julkaisee nyt tietolehtisen tutkimuksen tuloksista.
Tutkimuksen vastaukset osoittivat, että valtioiden suljetut rajat vaikuttavat taloudellisesti saamelaisiin taiteilijoihin ja kulttuurityöntekijöihin, festivaaleihin ja muihin kulttuuri-instituutteihin.
”Tutkimuksesta nousee esiin, että isoimman taloudellisen loven Saamenmaan kulttuurialalle aiheuttaa suljetut rajat. Ne ovat olleet merkittävä este saamelaisille taiteilijoille ja kulttuurityöntekijöille, jotka normaalitilassa työskentelevät päivittäin yli rajojen. Pandemiatilanteessa on korostunut vahvasti, että saamelainen taide- ja kulttuuriala on rajat ylittävä ala”, sanoo Christina Hætta.
Tutkimus osoittaa myös, että kansalliset poliittiset menetelmät eivät tue riittävästi saamelaista kulttuurialaa. Tutkimuksen tulokset heijastelevat alalla käytävää keskustelua, sanoo Hætta viitaten tiedon puutteeseen siitä, miten saamelainen kulttuurikenttä todella toimii sekä siihen, että useat tukijärjestelmät, kuten stipendit ja korvausjärjestelmät on suunniteltu enemmistön yhteiskunnan mukaisesti.
Toimenpiteitä ja järjestelmiä tulee mukauttaa vastaamaan alan tarpeita sen omilla ehdoilla, Hætta sanoo. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että vain harvat saamelaiset kulttuurityöntekijät ja -laitokset ovat hakeneet tukea kansallisista korvausjärjestelmistä. Hætta uskoo, että tämä johtuu nimenomaan tiedonpuutteesta.
”Tiedämme, että monet saamelaiset taiteilijat ja kulttuurityöntekijät eivät hae tukea kansallisista korvausjärjestelmistä. Ei ole kuitenkaan tehty lisätutkimusta sen selvittämiseksi, miksi he eivät käytä näitä rahoitusmahdollisuuksia, sillä kulttuurituille on suuri tarve saamelaisella kulttuurialalla. Koronapandemian aikana Saamelaisneuvosto on perustanut myös saamelaisen kulttuuripolitiikan ajatushautomon ja siellä on noussut esiin, että monien kulttuurialan työntekijöiden mielestä kansallisista tukijärjestelmistä puuttuu tietämys saamelaisyhteiskunnasta, ja siksi voi tuntua, että nämä rahoitusjärjestelmät eivät ole saamelaisen kulttuurialan toimijoita varten,” sanoo Hætta.
Koska kokonaisvaltainen tietämys saamelaisesta kulttuurialasta puuttuu, Hætta toivoo, että tutkimuksen tulokset voisivat auttaa kulttuuripoliittisten strategioiden muodostamisessa poliittisella tasolla valtionrajojen, saamelaispolitiikassa kuin pohjoismaissakin.
"Toivon, että tämä tietolehtinen antaa paremman käsityksen saamelaisen kulttuurimaailman luonteesta, se toimii yli valtioiden rajojen ja tarvitsee tukijärjestelmiä, jotka tukevat alaa sen ehtojen mukaisesti”, anoo Hætta.
Hætta näkee, että on myös suuri tarve tutkia laajemmin miten Covid-19 pandemia vaikuttaa saamelaiseen kulttuurialaan.
”Saamelaisesta kulttuurialasta on liian vähän tutkimusta ja tilastotietoa. Miten me siis voimme rakentaa politiikkaa, joka vastaa alan tarpeisiin? Valtioiden rajojen sisällä on tehty merkittäviä kansallisia tutkimuksia, mutta meidän taiteilijamme ja kulttuurialan työntekijämme eivät näy näissä tutkimuksissa. Enemmistön vastauksista muodostuu hallitseva tieto. On tärkeää hankkia tietoa siitä, miten saamelainen kulttuuriala toimii ja miten se voi taloudellisesti. Saamelaisella kulttuurialalla on erilaiset haasteet ja tarpeet kuin kansallisen enemmistön kulttuurialalla”, sanoo Hætta.
