Menetämmekö saamelaiskäräjät? - Kuinka suomalaiset romuttavat kulttuuri-itsehallintoamme
Alkaa uhkaavasti näyttää siltä, Sanna Marinin hallituksesta tulee jo kolmas peräkkäinen Suomen hallitus, joka pettää saamelaiset. Nykyinen saamelaiskäräjälaki rikkoo Suomea sitovia ihmisoikeussopimuksia (mm. tapaukset CERD 59/2016, CCPR 2668/2015) ja ylläpitää suomalaisten ylivaltaa saamelaisten sisäisissäkin asioissa.
Saamelaiskäräjälain uudistamisessa on pohjimmiltaan kyse siitä, tuleeko suomalaisten päättää saamelaisten asioista, vai saamelaisten itse. On käsittämätöntä kuinka asiasta, jonka luulisi olevan päivän selvä, täytyy vääntää vuosikymmenestä toiseen.
Saamelaiskäräjien enemmistö, keskeisten ihmisoikeuselinten päätösten tukemana, ajaa linjaa, että saamelaisten itse tulee määritellä, kuinka valitsemme keskuudestamme poliittiset edustajamme. Tämä kuuluu itsemääräämisoikeuteen, jonka kuuluminen kaikille kansoille on kansainvälisen oikeuden kulmakivi.
Saamelaiskäräjien epävirallinen oppositio, nk. uuslappalaisliike, taas ajaa linjaa, jonka mukaan suomalaisten instituutioiden (ml. Korkein hallinto-oikeus) tulisi määritellä se, ketkä voivat äänestää ja asettua ehdolle saamelaiskäräjien vaaleissa. Oppositio on jo nyt vahvoilla saamelaiskäräjillä ja he voivat kaapata vallan ensi vaaleissa, jos vaaliluettelon epäkohtia ei oikaista ja suomalaiset instituutiot hyväksyvät lisää etnisiä suomalaisia (saam. láddelaččat/rivgut) äänestysluetteloon.
Oppositio vaatii nk. verolappalaispykälän säilymistä saamelaiskäräjälaissa. Aina 1700-luvulta olevat verokirjat todistavat sen, minkä pohjalta ihmiset maksoivat veroa. ”Lappalaisveroa” maksoivat ihmiset, jotka harjoittivat nk. lappalaiselinkeinoja, kuten metsästystä, poronhoitoa, kalastusta ja keräilyä. Tätä veroa maksaneisiin kuului sekä etnisiä suomalaisia, että etnisiä saamelaisia.
Saamelaisten edustajat eivät ole missään vaiheessa hyväksyneet verolappalaispykälää, koska se mahdollistaa etnisten suomalaisten hakeutumisen saamelaiskäräjille. Lappalaispykälän säilyminen laissa on tämä nk. kompromissi, jota käräjien oppositio ja Keskustan Lapin kansanedustajat vaativat lakiin. Pykälän jättäminen lakiin tarkoittaisi siis sen hyväksymistä, että myös etnisten suomalaisten täytyy voida hakeutua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon.
Saamelaiskäräjät on saamelaisten vuosikymmenten taistelun tulos saada virallinen edustuselin Suomessa. Maaoikeuksien toivossa herännyt uuslappalaisliike pyrkii vesittämään saamelaisten nykyiselläänkin huteran kulttuuri-itsehallinnon. Kyse on eksistentiaalisesta uhkasta saamelaiskäräjien legitimiteetille. Saamelaisten edustuselin menettäisi merkityksensä, jos päätösvaltaa käyttäisivät muut, kuin saamelaiset.
Opposition väitteet syrjinnästä ovat täysin perättömiä. Eri saamelaisten kieliryhmät ovat edustettuina saamelaiskäräjillä, mm. kaksi nykyisistä varapuheenjohtajista kuuluvat inarinsaamelaisiin sukuihin. Myös kolttasaamelaisilla on edustajia käräjillä, ml. hallituksessa. Muita saamelaisryhmiä Suomen puolella Saamenmaata ei ole. Oppositio ei ole esittänyt mitään objektiivisia kriteereitä äänioikeuden määrittelyyn, jotka eivät mahdollistaisi vähintään tuhansien ei-saamelaisten hakeutumista äänestysluetteloon.
On mahdotonta kirjata lakiin täydellistä määritelmää siitä, kuka on saamelainen. Kieleen pohjautuvan kriteerin laajentaminen neljänteen polveen on se pitkien neuvottelujen tuloksena saatu kompromissi, johon päädyttiin. Luulisi olevan päivänselvää, ettei lapinveroa maksaneiden etnisten suomalaisten jälkeläisten kuulu päästä saamelaisten itsehallintoelimeen. Silti tätä jankataan vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.
Saamelaiskäräjälain uudistamisessa on kyse paljon muustakin kun vain äänioikeudesta, keskeisimpinä neuvotteluvelvoitteen vahvistaminen ja äänestystavan päivittäminen 2000-luvulle. Saamelaiskäräjien tärkeimpänä roolina säilyisi yhä saamelaisten virallisen kannan esittäminen. Saamelaiskäräjillä on merkittävä rooli mm. perinteisten elinkeinojen puolustajana. Tämän tuen katoaminen voisi merkittävästi lisätä kilpailevien maankäyttömuotojen uhkaa saamelaisalueella, joka myös uhkaisi luonnon monimuotoisuutta.
Marinin hallituksella on 17.11. asti aikaa viedä saamelaiskäräjälaki eduskuntaan. Kyse on pohjimmiltaan siitä, halutaanko, että Suomessa on saamelaisilla virallinen edustuselin. Halutaanko? Miksi tätä täytyy kysyä yhä vuonna 2022?
