– On aivan erityinen tunne kokoontua yhteen 6. helmikuuta, nähdä saamen lipun kohoavan kohti taivasta. *Kuva: Saamelaisneuvosto*

Tänä viikonloppuna Sápmi juhlistaa historiallista merkkipäivää. On kulunut 40 vuotta siitä, kun Åressa vuonna 1986 pidetty saamelaiskonferenssi hyväksyi sekä saamen lipun että kansallislaulumme Sámi soga lávlla.

Saamelaisneuvoston puheenjohtaja
Per Olof Nutti

Per Olof Nutti, Saamelaisneuvoston puheenjohtaja
*Kuva: Saamelaisneuvosto / Piera Heaika Muotka*

Ohcejohkassa/Utsjoella juuri ennen kesää sain saamelaiskonferenssin yhteydessä kuulla tämän ajan tarinoita Márjá Sofe Aikion, Rose-Marie Huuvan ja Olav Mathis Eiran välisessä keskustelussa. He kertoivat Saamelaisneuvoston lippukilpailusta, joka innosti koko Sápmin. Siitä, kuinka laaja yksimielisyys vallitsi siitä, että lipussa tulisi olla ympyrä, joka kuvastaisi sekä aurinkoa, kuuta että saamelaista yhteenkuuluvuutta, mutta olisi samalla tunnus, jonka jaamme muiden alkuperäiskansojen, kuten inuiittien, kanssa. He muistelivat hetkiä, jolloin saamen lippu nostettiin salkoon aivan ensimmäistä kertaa.

Ensi viikolla juhlistetaan myös Saamelaisneuvoston 70-vuotisjuhlaa. Saamelaisneuvosto on jo vuodesta 1956 tehnyt töitä edistääkseen rajat ylittävää yhtenäisyyttä saamenmaalla, ja työ kansallisten symbolien parissa on yksi tärkeimmistä saavutuksistamme työssämme.

Kansallisten symbolien parissa tehtävä työ aloitettiin jo ennen saamelaiskäräjien perustamista. Saamelaisjärjestöt eri valtioiden alueilla ottivat Saamelaisneuvoston kautta poliittisen ja kulttuurisen vastuun kansallisten symboliemme virallistamisesta.

Meillä on monia, joita juhlia ja kiittää: tulisieluja, duojáreita, joikaajia, taiteilijoita, luottamushenkilöitä ja saamelaisjärjestöjä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että meillä on nykyään kansallisia symboleja, jotka yhdistävät meitä kaikkia.

Näiden 40 vuoden aikana kansallisten symboliemme joukko on kasvanut. Vuonna 1992 hyväksyttiin kansallislaulun sävelmä, ja 6. helmikuuta vahvistettiin saamelaisten kansallispäiväksi. Myöhemmin Murmanskissa ja Tråantessa pidetyissä saamelaiskonferensseissa on hyväksytty useita saamelaisia liputuspäiviä. Viimeksi Váhčirissa vuonna 2022 pidetyssä saamelaiskonferenssissa hyväksyttiin Nils-Aslak Valkeapään (Áillohaš rohki) Sámieatnan duoddariid kansallisjoikuksemme.

Kansalliset symbolimme tuovat meille turvaa, vahvistavat yhteenkuuluvuutta ja saavat meidät tuntemaan ylpeyttä siitä, keitä olemme ja mistä tulemme. Ne vahvistavat saamelaista yhteisöllisyyttä valtioiden rajojen yli ja tekevät näkyväksi sen, että kuulumme yhteen yhtenä kansana. Kehittäessämme itse omia tunnuksiamme ja symbolejamme ja hallitessamme niitä, olemme me itse se taho, joka määrittelee, miten meidät esitetään ja keitä olemme.

Kuka omistaa symbolimme, kun maailma kolkuttaa ovelle?

Saamelaisen symbolikomitean kautta Saamelaisneuvosto ja saamelaiskäräjät ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 2004 lähtien kansallisten symboliemme vaalimiseksi ja kehittämiseksi. Maailmanlaajuinen kiinnostus Saamenmaahan kasvaa, ja samalla kasvaa myös kaupallisten toimijoiden kiinnostus. Tehtävät ovat vaativia ja ovat jo kauan sitten kasvaneet komitean nykyisiä puitteita suuremmiksi. Saamelaisneuvostossa pidämme tärkeänä, että symbolikomitean resursseja vahvistetaan. Komitean on kyettävä kehittämään kansallisia symbolejamme edelleen ja suojelemaan kulttuuriperintöämme paremmin siten, että myös kaikesta kaupallisesta käytöstä seuraa hyötyä kansallemme.

On aivan erityinen tunne kokoontua yhteen 6. helmikuuta, nähdä saamen lipun kohoavan kohti taivasta ja tuntea voima, kun joikaamme täydestä sydämestämme Sámieatnan duoddariid tai laulamme yhdessä Sámi soga lávlla. Näinä hetkinä kartan rajat häviävät, ja tunnemme kulttuurimme, joka sitoo meidät yhteen yhtenä kansana.

FUN FACT: Tiesitkö tämän saamen lipusta?

Tarve omalle saamelaiselle lipulle vahvistui toden teolla saamelaisten oikeustaistelun ja 1970-luvun Alta-liikkeen aikana. Vuonna 1977 Porsangerista kotoisin oleva taiteilija Synnøve Persen loi epävirallisen lipun, jossa käytettiin perinteisiä gákti-värejä punaista, keltaista ja sinistä. Lipusta tuli vahva saamelaisten yhteenkuuluvuuden ja mielenilmauksen symboli, ja se loi pohjaa ajatukselle yhteisestä kansallislipusta.

Kun Saamelaisneuvosto järjesti vuonna 1986 kilpailun Sápmin yhteisen lipun suunnittelemiseksi, kilpailuun saapui yli 70 ehdotusta. Voittaneen ehdotuksen suunnitteli merisaamelainen taiteilija Astrid Båhl. Hän käytti punaista, keltaista, vihreää ja sinistä edustamaan erilaisia gákti-perinteitämme. Värit symboloivat myös tulta, aurinkoa, vettä ja luontoa. Keskellä oleva tunnettu ympyrä on saanut inspiraationsa vanhojen saamelaisrumpujen kuvioista sekä runosta, jossa saamelaisia kutsutaan ”auringon pojiksi ja tyttäriksi”. Ympyrän punainen osa kuvastaa aurinkoa ja sininen kuuta.

Aivan ensimmäisen virallisen lipun prototyyppi ommeltiin itse asiassa Åressa päätöstä edeltävänä iltana. Sen ompeli duojár Rose-Marie Huuva pienessä ja ahtaassa hotellihuoneessa keskellä kiireistä kaaosta samalla, kun ranskalainen kuvausryhmä tallensi kaiken filmille.